Tuometar
Night Elf Druid
Serveri: Aerie Peak EU (Alliance)
Restoration/Balance
Armory
Vallan rempseä luonnontieteilijä ja tutkija, joka on valmis tekemään lähes mitä tahansa tieteen vuoksi. Tuometar arvostaa merta suuresti ja tuntee Azerothin vesistöt kuin korvavaikkunsa. Hän käsittelee räjähteitä tottuneesti eikä pelkää pientä rytinää.
Tuometar syntyi varsin perinteisestä syystä - olin korviani myöten täynnä ICCtä ja pöhköjä Sindragosa-wipejä, joten oli aika kokeilla jotain uutta. Parantajan saappaisiin hyppääminen kiinnosti kaiken etulinjavasaroinnin lomassa, ja päätin kokeilla druidia. Kastanjan keräämillä merkeillä sain ostettua heirloomeja uutta pikkuista varten, ja pistin muitta mutkitta toimeksi.
Hidastempoinen alkulevutus ja loputtomalta tuntuva rempominen Redridgessä karhuformissa meinasivat tappaa peli-ilon - mutta kappas, kissaformin myötä homma alkoi luistaa. Tason 40 tietämillä ostoskorista löytyi dual spec - aloitin kahjon instalevutuksen restona. Tankin roolista takariviin siirtyminen oli luontevaa - HoTien kanssa jonglööraaminen tuntui omalta heti alusta alkaen. Minusta tuli runsaan harjoituksen myötä melko näppärä hiileri, vaikka itse sanonkin. Harjoiteltavaa on toki vielä, mutta hyvässä alussa ollaan.
Seuraava ihastukseni oli Alterac Valley - muuan kesäisenä Call to Arms-viiikonloppuna päätin huvikseni kokeilla, miltä BG-pelaaminen druidilla tuntuisi. Yllättäen, se kolahti minuun todella. Etsin hyvän, suojaisan aseman oman joukkueeni takaosasta ja annoin HoTien laulaa. Honoriakin rapsui kiitettävään tahtiin. Tasot lensivät ohitse kuin kirjekyyhkyt hirmumyrskyssä.
Outland ja Northrend menivätkin sitten verkkaisemmin. Vedin muutamia instoja, mutta lähinnä questasin ja pelailin jokusen Alterac Valleyn. Vaihdoin Northrendiin siirtyessäni feral DPS-specin balanceen, koska kissamätkintä ei jostain syystä ollut läheskään niin nopeaa ja näpsää kuin väitettiin. Todennäköisempää on, etten vaan osannut sitä touhua ollenkaan.
Syksyn alussa minua kohtasi muutto, ja pelaaminen jäi parin kuukauden ajaksi vähemmälle. Uuden kannettavan myötä levutusprosessi sai uutta potkua. 80 rapsahti plakkariin 15.10.2010. Viimeisen viikon aikana olen riepotellut pitkin HCitä harjoitellen healerin roolia, ihastunut, rakastunut ja vihastunut. (Efflorescence, you sweet little thing!) Olen vakaasti sitä mieltä, että jokaisen suuna päänä eteenpäin rempovan tankin pitäisi kokeilla healerilla pelaamista. Se opettaa arvostamaan manataukoja ja fiksuja pulleja.
En ole vielä täysin varma taidoistani, ja hengitys meinaa välillä salpautua, kun joukkueen elämäpisteet roikkuvat puolenvälin pahemmalla puolella. No, koko ajan tässä opitaan ja geariakin tulee vallan mukavaan tahtiin. Ehkä pääsen mukaan ensi viikon ICC-alttirunille, jos käy säkä. Harmi vain, kun tankkeja meillä on ehkä yksi kymmenestä pelaajasta - meidät nakitetaan aina samaan hommaan, koska tuuraajia ei löydy. Mikä tankkaamisessa oikein pelottaa ihmisiä? No, tästä voisi kirjoittaa jonakin toisena päivänä.
alexstrasza
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti