Tervehdys, muukalainen. Mikä sinut tänne toi?
Voisin aloittaa esittäytymällä lyhyesti, jottemme ole aivan vieraita toisillemme. (:
Bloggaajanimeltäni olen alexstrasza. Olen nähnyt 16 kesää, ja opiskelen ensimmäistä vuottani lukiossa. Majaani pidän Keski-Suomessa. Minulla on kirkkaanpunaiset hiukset, vihreät silmät ja olen noin 170 cm pitkä. Rakkain harrastukseni on ehdottamasti kirjoittaminen kaikissa muodoissaan. Puuhastelen myös erittäin mielelläni tietokoneiden ja viihde-elektroniikan parissa.
The Lifebinder on päiväkirjanomainen kertomus seikkailuistani World of Warcraftissa - ja myös sen ulkopuolella. Azerothissa tapahtuneiden kommellusten lisäksi mukaan on tulossa myös pohdiskelevampaa tekstiä esimerkiksi online-identiteetistä ja ryhmän sisäisistä sosiaalisista kemioista. Toki kertoilen myös oikean elämän sattumuksista, kun se on tilanteeseen sopivaa. Henkilökohtaisempia teemoja (lue: tajunnanvirtaa, satunnaista angstailua, pätkittyä lätinää) löytyy f-lockatusta Livejournalistani, jonka linkin ja lukuoikeudet saa halutessaan minulta kysymällä.
No, mitä jos menisimme itse aiheeseen?
WoWia olen pelannut kohta kaksi vuotta; aloitin Burning Crusaden loppumainingeissa. Olen niitä pahamaineisia WotLKn kasvattamia laiskiaisia, saattaisi joku ilkeä mieli sanoa... mutta parempi myöhään, kun ei milloinkaan, ne?
Minut löytää useimmiten Azerothista viskomasta tuhansia, tuhansia vasaroita. Eikä loppua ole näkyvissä; luultavasti jatkan palallani myös Deathwingin powerchordin jälkeen. Viime aikoina olen paneutunut myös pikkuiseen laaserkalkkunaani. Häneltä uupuu enää kaksi kokemustasoa, jotka saan pultattua varmaankin ensi viikon aikana. Näistä kahdesta ja monesta muustakin hahmostani tulen kertomaan tarkemmin seuraavissa postauksissani.
Tuskin innostun enää uudelleen varusterumbaan, vaan aion keskittyä keräämään saavutuksia ennen kohtalokasta patchia. Tällä hetkellä WoW-elämääni kuuluvat pääasiassa poistuvien retroraidien rusikointi, viime hetken WotLK-raidien putsaus, Feats of Strength-farmaaminen ja yleinen peeloilu pitkin Dalarania.
Huomisaamuna on jälleen aika palata asuntolalle ja kouluun. Lakanat, laukut, uskottu kannettavani - edessä on taas yksi viikko kaupungissa, jota en ole vielä täysin omaksunut. Uusiin ympyröihin on ainakin vielä hyvin mielenkiintoista palata. Jatkan blogiin kirjoittamista niin piakkoin, kun mahdollista - mielessäni on lukuisia ideoita käsiteltäväksi.
Toodleys!
alexstrasza
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti