Missä mennään? Tähän mennessä postaukseni ovat olleet lähinnä luettelointia. En tiedä, jatkaako The Lifebinder yksinomaan WoW-seikkailujeni kertojana - haluaisin saada aikaan lukukelpoista materiaalia myös muista minua kiinnostavista seikoista. WoWista kirjoittaminen on minulle hauskaa ja luontevaa, mutta nyt on aika laajentaa reviiriä. Mihin suuntaan lähtisin kehittämään ajatuksiani?
 
Muoti- ja peliblogin epäpyhä liitto? Geek chic-meininkiä? Valokuvia, peli- ja leffa-arvosteluja? 

Karpon Parhaat in action

Eräs kiltalaisemme on ollut ahkerana, ja ottanut videoita Karpojen ICC-bossikaadoista. Tällä kertaa käymme antamassa Putricide 10 HC:lle opetuksen. Samaiselta channelilta löytyy myös muita kiltaamme liittyviä videoita.

The Warcraft-a-razzi

Taitaa olla kuume nousussa. Kotiuduttuani ruokatunnilta kömmin petiin ja sammahdin siihen paikkaan. Heräsin viiden maissa illalla, enkä oikein saa tiiltä tiilen päälle juuri nyt. Päässä pyörii ja mahassa kiertää. Jos tämä jatkuu vielä huomiseen, tulee minulle ongelmia siivoamisen ja pakkaamisen kanssa. Asuntolahuoneita tarvitaan viikonloppuasujille, mikä tarkoittaa sitä, että vakiasukit joutuvat tunkemaan kamansa kaappeihin ja siistimään huoneen. Kerrassaan hurmaavaa.

Blizzardilta tuli muuten viestiä antamaani uuteen sähköpostiosoitteeseen - salasanaa ja sähköpostia pyydettiin varmentamaan. Oletettavasti homma on päässyt askeleen eteenpäin. /cheer

Täristessäni sängynpohjalla tongin ajankuluksi vanhoja Screenshots-kansioitani - ja voisin julkaista muutaman "tunnelmapalan". Joissain kuvissa on alaosassa musta palkki - tämä johtuu aikanaan käyttämästäni nUI-käyttöliittymästä. Let's see what we have here...

Kastanja RFDssä - olin boostimassa ystäväni magea, ja pääsimme fiilistelemään tyylikkäällä cursella. Tyrannical Beheader oli pitkään osa vakiokalustoani - aina tankiksi vaihtamiseen asti. Tuolla on kaadettu monen monta mosua ja miestä!

Hieman vanhempaa settiä - ogreja itkettämässä Stromgarden raunioissa. The Wanderer's Cover näki kanssani monen sortin seikkailuja. Käytin sitä varsin pitkään, vaikka parempiakin olisi löytynyt - minusta se oli yksinkertaisesti niin hieno.

 Koska WoW on srs bsns, ja kiltakaverini suhtautuvat peliin sen vaatimalla arvokkuudella... Ei sovi aliarvioida trikoissa piilevää voimaa.

Gallialaiset juhlapidot chez Mimíron. Kenellekään ei varmasti jäänyt nälkä.

... State affairs!

Tuometar level 80-hiilinkin alkutaipaleella. Minusta tässä on kiva värimaailma.

alexstrasza

OH THE PAIN!

Haluatko viettää perusperuspäivän kuin alexstrasza? Liukastele alikulkutunnelissa, kyllästy kuoliaaksi, nukahda takapenkkiin kun opettaja loreloi eksagetiikasta ja uskontotieteistä. Totea että kirjastokirjat ovat myöhässä. Solmi fissiota ja fuusiota kehnoon kemianesseeseen. Kiroa erikseen jokaiselle seitsemälle veljekselle: kuka näitä opintosuunnitelmia arpoo? Ja joo, kämppääsi tarvitaan viikonloppuperseilijöille, joten laitappa kaikki siististi pakettiin. Saisiko vielä olla jotain?

Aivokuori failaa jo vällyistä nosutessa. Puolipöpperössä litkitty Rodeo-puteli jää ainoaksi aamupalaksi. Perkeleenpoikasia nousee ilmoille enemmän kuin laki sallii. Hammasväleistä tihkuu myrkkyä.

... Kaiken kruunaa se, kun kuulen online-identiteettini ryhtyneen omatoimiseksi. "Aamuviidestä olet juossut Botanicaa, vienyt kiltapankin sisällön ja lähtenyt lätkimään!"

Tiedän varsin hyvin, ettei kiukuttelu tuo hahmojani takaisin, mutta kukaan ei voi estää minua ottamasta kaikkea riemua irti tästä tilanteesta. Kuultuani asiasta yhdistin Blizzardin asiakaspalveluun - tunnukseni roikkuu suljettuna kunnes voron jäljet saadaan siistittyä. Ei siinä sitten mitään, mutta odottavan aika on pitkä.

Tavallaan ihailen jollain kierolla tavalla niitä menetelmiä, joilla account-varkauden voi saada aikaan. Olen vihoviimeinen henkilö salasanaani levittelemään, pidän koneeni pöpöpuhtaana enkä juurikaan vieraile sotkuisilla sivustoilla. Kaikesta huolimatta joku nilviäinen pystyi nappaamaan työni hedelmät omaan koppaansa. Eihän accountin nysäiseminen ole henkilökohtainen loukkaus, mutta ei se totta helvetissä kivalta tunnu. Näkisisivät kultafarmarit itse vaivaa hahmojensa eteen. Ei siihen tarvitse meikän leidejä laittaa!

Kiltapankin kohtalo tässä eniten värisyttää - lupasivat kyllä Blizzardilla palauttaa nekin, mutta tiedä häntä sitten kauanko siihen menee. Tietenkin oma gear (Tuomettarelta on lähtenyt kengät, neck, bracerit, housut, trinketit, ase ja offhand... mitä vittua? Kastanjan tankkikamoista en tiedä, olin retrinä logatessani ulos) olisi kivakiva saada takaisin, en todellakaan halua aloittaa Maailmanlopun seikkailuja vihreässä rompetorimummosetissä.
Ja mitä kultaan tulee - minulla oli ehkäpä 6k, joten ei kauheasti satu vaikkei koko summaa saisikaan takaisin.

... Tekipä hyvää höyrytä vähän. No, ainakin alakerran asukki on vahvistunut muutamalla tuhannella ruokittavalla tämän päivän aikana. He wins this round, I guess. Raportoin lisää kunhan tilanne edistyy.

Keep on smiling, even with a stick in your ass,

alexstrasza

Team Lifebinder, toinen osa

  

Tuometar

Night Elf Druid

Serveri: Aerie Peak EU (Alliance)
Restoration/Balance
Armory

Vallan rempseä luonnontieteilijä ja tutkija, joka on valmis tekemään lähes mitä tahansa tieteen vuoksi. Tuometar arvostaa merta suuresti ja tuntee Azerothin vesistöt kuin korvavaikkunsa. Hän käsittelee räjähteitä tottuneesti eikä pelkää pientä rytinää.

Tuometar syntyi varsin perinteisestä syystä - olin korviani myöten täynnä ICCtä ja pöhköjä Sindragosa-wipejä, joten oli aika kokeilla jotain uutta. Parantajan saappaisiin hyppääminen kiinnosti kaiken etulinjavasaroinnin lomassa, ja päätin kokeilla druidia. Kastanjan keräämillä merkeillä sain ostettua heirloomeja uutta pikkuista varten, ja pistin muitta mutkitta toimeksi.

Hidastempoinen alkulevutus ja loputtomalta tuntuva rempominen Redridgessä karhuformissa meinasivat tappaa peli-ilon - mutta kappas, kissaformin myötä homma alkoi luistaa. Tason 40 tietämillä ostoskorista löytyi dual spec - aloitin kahjon instalevutuksen restona. Tankin roolista takariviin siirtyminen oli luontevaa - HoTien kanssa jonglööraaminen tuntui omalta heti alusta alkaen. Minusta tuli runsaan harjoituksen myötä melko näppärä hiileri, vaikka itse sanonkin. Harjoiteltavaa on toki vielä, mutta hyvässä alussa ollaan.

Seuraava ihastukseni oli Alterac Valley - muuan kesäisenä Call to Arms-viiikonloppuna päätin huvikseni kokeilla, miltä BG-pelaaminen druidilla tuntuisi. Yllättäen, se kolahti minuun todella. Etsin hyvän, suojaisan aseman oman joukkueeni takaosasta ja annoin HoTien laulaa. Honoriakin rapsui kiitettävään tahtiin. Tasot lensivät ohitse kuin kirjekyyhkyt hirmumyrskyssä.

Outland ja Northrend menivätkin sitten verkkaisemmin. Vedin muutamia instoja, mutta lähinnä questasin ja pelailin jokusen Alterac Valleyn. Vaihdoin Northrendiin siirtyessäni feral DPS-specin balanceen, koska kissamätkintä ei jostain syystä ollut läheskään niin nopeaa ja näpsää kuin väitettiin. Todennäköisempää on, etten vaan osannut sitä touhua ollenkaan.

Syksyn alussa minua kohtasi muutto, ja pelaaminen jäi parin kuukauden ajaksi vähemmälle. Uuden kannettavan myötä levutusprosessi sai uutta potkua. 80 rapsahti plakkariin 15.10.2010. Viimeisen viikon aikana olen riepotellut pitkin HCitä harjoitellen healerin roolia, ihastunut, rakastunut ja vihastunut. (Efflorescence, you sweet little thing!) Olen vakaasti sitä mieltä, että jokaisen suuna päänä eteenpäin rempovan tankin pitäisi kokeilla healerilla pelaamista. Se opettaa arvostamaan manataukoja ja fiksuja pulleja.

En ole vielä täysin varma taidoistani, ja hengitys meinaa välillä salpautua, kun joukkueen elämäpisteet roikkuvat puolenvälin pahemmalla puolella. No, koko ajan tässä opitaan ja geariakin tulee vallan mukavaan tahtiin. Ehkä pääsen mukaan ensi viikon ICC-alttirunille, jos käy säkä. Harmi vain, kun tankkeja meillä on ehkä yksi kymmenestä pelaajasta - meidät nakitetaan aina samaan hommaan, koska tuuraajia ei löydy. Mikä tankkaamisessa oikein pelottaa ihmisiä? No, tästä voisi kirjoittaa jonakin toisena päivänä.

alexstrasza

PuG-paimentamisen alkeet - näin setvit ongelmatilanteita siististi

Maito on lattialla.

Katselet hämmentyneenä ryhmääsi, jonka kuuluisi olla joukkueesi - mutta todellisuudessa muistutatte enemmän satunnaista työmatkalaisjoukkoa aamubussissa. Yhteinen punainen lanka tuntuu hukkuvan kirjavaan, alati sotkeentuvaan vyyhtiin. "Ei minun näitä juippeja tarvitse enää koskaan kohdata", ajattelet turhautuneena. Tunnelma kiihtyy, mutta aivan väärällä tavalla. Manan tuoksu suorastaan leimuaa ilmassa, kun liekkimaagi läksyttää yli-innokasta laaserikalkkunaa, joka onnistui kärventämään hänen lampaansa tähtitulella ennen aikojaan. Tankilta löytyy kyllä yllin kyllin ragea, mutta hän kohdistaa sen yhteisen vihollisen sijaan hämmentyneeseen parantajaan.

Olet jo valmis jättämään koko lastentarhan sikseen - kunnes muistat lupautuneesi lähtemään puolen tunnin päästä siivoamaan mummosi Tupperware-kokoelman tämän ullakolta. Aikaa ei ole hukattavaksi. Tarvitset enää muutaman palkin päästäksesi uudelle tasolle, eikä sinulla ole ainuttakaan tarpeeksi nopeaa tehtävää listoillasi. Tiedät saavasi tarvittavan määrän kokemusta, jos vain onnistutte kaatamaan luolaston viimeisen voron.

Päätät ottaa ohjat käsiisi. Kinastelevat ukkometsot pitää saada kuriin, tai metsä riekkuu vielä syyskuussa. Nyt tai ei koskaan! Miten poistat tikut rähinöitsijöiden kantapäistä?

Psyykkaa itseäsi pikaisesti, valmistele sanasi. Pyri alusta alkaen olemaan neutraali osapuoli, älä mene liikaa kenenkään puolelle. Tässä ei ole voittajaa tai häviäjää, älä anna muiden vakuuttaa sinulle niin. Aloita vyyhdin setviminen kysymällä jokaisen osapuolen kantaa asiaan. Jätä asiattomat kommentit heti alusta alkaen omaan arvoonsa, ethän halua liittyä metsojen rähinään.

Pidä sulkasi puhtaina, äläkä missään nimessä ota hyökkäävää kantaa, vaikka vastapuoli provosoisikin siihen. Henkilökohtaisuuksiin meneminen on äärimmäisen huono idea monikansallisessa pelaajayhteisössä, jossa ihmiset tulevat erilaisista kasvatus- ja kulttuuritaustoista.

Joskus ilmapiiriä voi yrittää keventää humoristisella heitolla. Tässäkin vaaditaan hyvää tilannetajua.

"Pelaan kokonaan omasta tahdostani.  Olen täällä rentoutuakseni ja viettääkseni laatuaikaa. Jos haluatte apuani, voimme tietenkin yrittää jatkaa. Jos kuitenkin mieluummin haluatte kiistellä keskenänne, pyydän, tehkää se yksityisesti. Miksi oikein olemme tässä luolastossa, jos emme pelataksemme? Meidän tuskin tarvitsee tavata enää tämän jälkeen, joten voimmeko edes yrittää tulla toimeen? Deal or no deal?"

Maailmaan ja pelaajayhteisöön mahtuu jos jonkinlaista jääräpäätä. Jos tilanne käy sietämättömäksi, paras vaihtoehto on varmasti yksinkertaisesti ryhmästä lähteminen. Maksatko mieluummin kalliisti kokemuspisteistäsi/esineistäsi/merkeistäsi, vai maltatko odottaa ja yrittää uudelleen paremmalla ajalla, toivon mukaan paremman ryhmän kanssa? Ei ole sinun tehtäväsi kasvattaa pelaajia, jotka eivät ole saaneet nallekarkkejaan lapsena. 

Älä pelkää ilmoittaa sinuun kohdistuneesta loukkauksesta eteenpäin. Ota yhteyttä GM:ään, ja kerro tapahtunut yksityiskohtineen. Muista mainita osallistuneiden pelaajien nimet ja mahdollisimman tarkka ajankohta. Voit myös ottaa tilanteesta screenshotteja, jos koet, että niistä saattaisi olla hyötyä. Blizzardilla otetaan häirintätapaukset vakavasti - sinun ei tarvitse tyytyä huonoon kohteluun.

Rauhallisia PuG-runeja,

alexstrasza

OUR LITTLE PONIES.

Päivän sokerimuruällösöpön tarjoilevat Tuometar (vasemmalla) ja Kuuntaikoja. Olimme seikkailemassa Quel'Danaksen saarella (testaamassa uutta lentobugia!) ja nappasin tämän potretin. WoWissa voi toteuttaa sisäistä heppatyttöään, jos siltä tuntuu - tarjolla on jos jonkinmoista sparkleponya ja yksisarvista. Karkkivärejä ei saa olla liikaa, mutta sopivasti käytettynä ne ovat erittäin piristäviä kaiken vihreän, harmaan ja ruskean massan seassa. Tällä kannalla WoW on erittäin onnistunut peli. Tosin, Outlandissa ja TBC-alueilla neonhattaranupit on käännetty kunnolla kaakkoon, mikä jakaa mielipiteitä. Jos pitäisi nimetä suosikkipaikkani pelkän värimaailman perusteella, saattaisin valita Azsharan. Rakastan syksyistä punaista ja keltaista. Mainitsemisen arvoinen on myös Hellfire Peninsulan taivasgrafiikka - pystyn yhä tuijottelemaan sitä tuntikausia.